|
VIDEOTIVOLI
2005 PUNAINEN PAPUKAIJA LASKEUTUU JÄLLEEN TAMPEREELLE TAIKASAUVAN HEILAUTUKSIA ja SIRPALEISIA TODELLISUUKSIA Videotivoli, lasten ja nuorten oma videofestivaali, pyörähti toistamiseen käyntiin maanantaina 7.3.2005. Videotivolin ikäraja nousi 16-vuoteen. Tämänikäisten ja nuorempien lasten ja nuorten tekemiä, elokuvia pääsi katsomaan festivaaliviikolla Tullikamarille. Tarjolla oli yhdeksän erilaista näytöstä. Näitä alle 10 -minuuttisia lyhytelokuvia näki yli 2500 katsojaa. Videotivoliin lähetettiin reilu 400 videota, joista 159 esitettiin eri näytöksissä. Videoita lähetettiin 37 eri maasta. Lasten tekemiä elokuvia suomalaisten kertomusten lisäksi tuli mm. Australiasta, Bangladeshista, Egyptistä, Palestiinasta, Kroatiasta ja Serbiasta. Festivaaliviikolla oli myös mahdollista tavata mediakasvattajia ja videontekijöitä yhteensä 10 eri maasta. Viikolla, maanantaista alkaen Videotivoli esitti elokuvia päiväkodeille sekä kouluille aina aamusta iltapäivään. Torstain, perjantain ja lauantain Videotivoli -näytännöt olivat läpileikkaus koko katselmuksen tarjonnasta. Videotivoli 1 esitteli lasten tekemiä fiktioita ja sisällöllisesti nuoruuden tuntoja käsitteleviä tarinoita. Videotivoli 2 sisälsi kantaaottavia elokuvia. Teemoina näissä kertomuksissa oli mm. maailman parannus, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ajatukset sekä välähdyksiä kaukaisista maista. Videotivoli 3 oli animaatioiden kavalkadi. Lauantaina oli mahdollista nähdä pirkanmaalaisia maailmalla palkittuja lasten tekemiä animaatioita ja muita mukavia päiväkotien esikoululaisten tekemiä juttuja. Ennen tätä näytöstä elokuvajuhlilta jo aiempinakin vuosina tuttu Minus -bändi soitti sikermän johdattaen yleisön juhlatunnelmaan. Jo ensimmäisenä vuonna julisteessa vilahtanut punainen papukaija
vakiinnutti olonsa festivaalimaskottina. Tämä ”Pirkko” papukaija
löysi olomuotonsa hauskuttaen lapsiyleisöä esitysten alussa,
antamalla kuvauttaa itsensä papukaija ständissä ja kraakkui
iloisesti käsinukkena. VIHELLYKSIÄ TAIVAAN JA MAAN VÄLILLÄ Videotivoliin lähetetyistä elokuvista kolmannes oli animaatiota. Seuraavaksi suurin tyylilaji oli näytellyt fiktiiviset kertomukset. Tarjolla oli myös dokumentteja, kokeellisia elokuvia ja musiikkivideoita. Elokuvissa käsiteltiin mm. ystävyyttä, yksinäisyyttä, rasismia, köyhyyttä, television katsomista, tulevaisuuden haaveita, aikuisuuden odotuksia ja hullunkurisia eläinkertomuksia. Sankarina voi olla joko liikuntavammainen Dave tai oma isoisä. Ensimmäiset treffit tai ihastus toi kohdalle kaikenmoisia kommelluksia, kilpailua, mustasukkaisuutta ja sydänsuruja. Elokuvien avulla pystyi sukeltamaan myös eri maiden historiaan tai tämän hetkiseen elämään. Aseen laukeaminen muistutti sodan mielettömyydestä ja tilanteesta useissa vasta sodasta toipuvista maissa. Vaihtoehtoina negatiiviselle elämän menolle, nuoret toivat ratkaisuksi mm. suvaitsevaisuuden, ystävyyden, luonnosta huolehtimisen. Mielikuvituksen pyörteissä tapasimme viheltävän Tomin, taivaan ja maan välissä asuvan Maxin, pilvien ääreen lennättävän lohikäärmeleijan, itsekkään jättiläisen ja ahneen kalastajan vaimon, joka tuhosi onnensa vaatimalla suurempia ja mahdottomampia asioita. Mukana oli myös useita mukavia kansantarinoita, jotka kertoivat hauskoja kertomuksia ja elämän viisauksia maailman eri laidoilta. TULEVAISUUDEN ANIMAATTORIT Animasters of the Future II Videotivolin yhteydessä järjestettiin toisen kerran Animasters of the Future II -seminaari. Ensimmäisen kerran tämä pidettiin Norjassa 2003. Animasters -verkosto toi pohjoismaisen ja Baltian maiden sekä venäläisen animaatiotyöpajaosaamisen Tampereelle. Yhteistä näille ihmisille oli lasten ja nuorten kanssa työskentely ja mediakasvatus. Animasters tapaaminen ja työpajat järjestettiin Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän yksikön tiloissa. Jokaisena päivänä, 7.- 12.3.2005 alan ammattilaiset esittelivät omia työskentelymetodeitaan ja erilaisia työpajatyylejään. Maikki Kantola Suomesta esitteli Pikku Kakkosen kanssa tekemäänsä yhteistyötä, Animatiohusetin työntekijät Tanskasta esittelivät Inspiraatio Boxinsa, Annakaisa Partanen ja Saara Konttinen kertoivat Annantalolla käyttämästään työskentelymetodista, Anne Lise Andreassenilla oli esitteillä tulevaisuuden suunnitelmia yhteisprojektin merkeissä. Yleisten esittelyjen lisäksi Animasters verkoston jäsenet vetivät animaatiotyöpajoja tamperelaisille koululaisille antaen oppia sekä oppilaille että toisilleen. Paikalla olevia tutustutettiin mm. pala-, savi- ja piirrosanimaatioon. Maanantaina Aleksanterin koulun 3 -luokkalaiset pääsivät tekemään
elokuvaa Annemette Karpenin, Daniel Møllerin ja Jonas Julanin
johdolla. Nämä tanskalaiset johdattivat lapset Hans Christian
Andersenin satujen maailmaan pala-animaation keinoin. Tiistain
työpajassa vuorossa on ruotsalaisen Niklas Bernstrupin
savi-animaatio muovailu Johanneksen koulun 5 -luokkalaisten
kanssa. Keskiviikkona latvialainen Ilze Ruska ja liettualainen
Valentas Askinis tekivät Amurin koulun 2. luokan oppilaiden
kanssa piirrosanimaatiota luokkakuvan merkeissä. Torstaina
Jelena Lapshina ja Sampolan koulun yläasteikäisten maahanmuuttajien
valmistavan opetuksen oppilaat loivat myös piirrosanimaatiota
lentävästä pallosta. ANIMAATION HUUMAA Animaation huumaa -mediakasvatusseminaarissa ja 11.3.2005 pohdittiin käytännön esimerkkien avulla animaation käyttöä lapsiryhmässä ja mediakasvatuksen välineenä. Oppia oli saamassa yli 50 lasten kanssa työtätekevää. Aamupäivällä Finlaysonin Werstaan auditoriossa seminaarin luennoitsijat kertovat lasten ja nuorten kanssa tehdystä projekteista, erilaisten ryhmien kanssa toimimisesta, sisällöllisten aiheiden käsittelemisestä ja itse käytännön tekemisestä. Irina Khlobystina Pietarista kertoi Anima –projektista Primorskissa. Ingeborg Kolle, E6 mediakeskuksesta johdatti stop motion animaation vaiheisiin. Isosta-Britaniasta David Sandreuter kertoi työskentelystään erityislasten kanssa. Iltapäivä oli varattu omaan tekemiseen Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän toimipisteen tiloissa. Viidessä eri työpajassa pienryhmiin jakautunut osallistujajoukko toteuttivat lyhyitä animaatioita eri tekniikoin. Päivän päätteeksi ruotsalainen Erling Ericsson kertoi kehittelemästään kuvakäsikirjoitusmallista ja tuloksistaan Alexandriassa työskennellessään sekä esitteli animaatiotyövälineensä ”The Box”in. MINUS JORAA ja SWENGAA Minus -bändi tahditti Videotivolin lapsiyleisöä lauantaina 12.3. Pakkahuoneen Klubilla. Minus on kahdeksasta varhaisnuoresta koottu bändi, joka on aloittanut soittamisen kaksi ja puoli vuotta sitten. Ensimmäinen keikka oli Tampereen elokuvajuhlien yhteydessä kaksi vuotta sitten ja sen jälkeen ryhmä on soitellut eri tilaisuuksissa. KANSAINVÄLISIÄ VIERAITA Toinen Tulevaisuuden animaattorit -tapaaminen
1. Norja:
Festivaaleilta ja lapsitekijöitä 9. Portugali: Animaatiotyöpajan
vetäjät ja festivaalin järjestäjät Pedro Teles Ramos and Leonor
Castro Pinto |